Eilen illalla oltiin Tuulan kanssa reenaamassa Meirän hallilla tottiksia. Ekalla kierroksella päätin ottaa Rexille pitkästä aikaa ohjatun noudon ja tunnistusnoudon. En muista koska niitä olis viimeksi tehty, aikaa on, varsinkin ohjatun suhteen. Kumpikin liike on vielä kesken, mutta suht hyvällä mallilla:) Ensin ohjattua noutoo. Vein valmiiksi merkin ja kapulat kummallekin puolen (keskimmäisen jätin pois). Sitten vaan lähetys merkille ja koira lähti, mutta paineli merkiltä suoraan kapulaa kohti ja komensin koiran pois. Sitten vaan uudestaan. Lähetys merkille ja pysäytys hyvin, oli jopa merkillä just siinä kohtaa, mihin toivonkin sen pysähtyvän. Sitten vaan kädellä suunta ja nouto käsky. Koira haki nopeesti kapulan ja palkkasinkin sitten palautusvauhdista:) Haettiin siis eka oikea puoli. Sitten koira vaan uudelleen sivulle ja lähetys merkille ja pysäytys, ja taas oli ihan oikeessa paikassa merkin takana:) Sitten näytin kädellä suunnan ja tuo käsky. Koira pyörähti omituisesti itsensä ympäri ja lähti kyllä heti oikeeseen suuntaan, mutta tuo turha pyörähdys saa jäädä pois (ei oo kyllä aikasemmin tapahtunut). Olis nimittäin varmasti sattunut työtapaturma, jos keskikapula ois ollu paikoillaan. Nouto oli oikein hyvä ja palkkasinkin taas vauhdista. Hyvin muisti merkin ja suunnat jne. Ei olla koskaan tehty koko liikettä noin "kisavalmiina", ollaan vaan otettu pienemmissä osissa, mutta joskus on eteenpäin mentävä:) Ja loppuun taidettiin ottaa merkkiä pariin otteeseen erikseen. Sitten tunnariin. Ensin tein nenän avauksen varmuuden vuoksi, piilotin pikkasen maton alle oman kapulan ja koira sai etsiä sen ja joutu käyttään nenää. Sitten Tuula vei ylimääräsiä kepukkoja epämääräseen ympyrään (jotta saatiin niihin vieras haju, pitää päästä niistä hajustamattomista pikkuhiljaa eroon) ja kävin itse viemässä oman sinne suurinpiirtein keskelle. Hyvin haki oman (ei nostellu eikä pureksinut muita kapuloita) ja palkkasin taas palautusvauhdista. Tehtiin vielä toisen kerran ja sekin meni hyvin:) Onpas tää nyt helppoo (mutta kuinka kauan):)

Toisella kierroksella ensin pikkasen seuraamista, hyvin. Sitten liikkeestä istuminen pienen avun kera, hyvä. Sitten pk tyyliin juoksusta maahanmeno ja luoksetulo. Maahanmeno olis voinu olla nopeempi ja luoksetulon palkkasin tulovauhdista. Otettiin vielä uusinta ja sama homma, maahanmo ihan jees, mutta vois olla nopeempikin ja luoksetulon palkkasin vauhdista. Sitten otettiin metrin hyppynouto. Ekan kerran kiersi takasin päin, eipä oo jurikaan kyllä ollut kierto-ongelmia hypyn kanssa. Mahtoko pikkasen hämätä, kun tuo este on ihan seinässä kiinni. Otettiin uusinta sivulle tuloon asti ja nyt hyvin. Loppuun vielä eteenmeno.

Keskiviikkona olin koirien kanssa metsätiellä kävelemässä ja Poju päätti tehdä katoamistempun. Vanha pappa oli päässyt naisen hajuun kiinni ja nenä vei miestä. Mun oli nimittäin kaveri ollut läheisellä metsätiellä samaan aikaan lenkittämässä parhailla päivillään ollutta narttua ja Poju sai vainun metsätielle jääneistä hajuista. Sillon en toki heti tiennyt, että mihin koira lähti, mutta illan mittaan selvis. Koiraa ei näkynyt eikä kuulunut ja sitä etsittiin koko ilta, iso kiitos myös Sannille etsintä avusta! Ilmotettiin myös läheiselle koiratarhalle, että jos joku tuo karvanaaman, niin sellanen puuttuis täältä. Alko kyllä pikkasen epätoivo iskeen, että on jäänyt auton alle tai susi vienyt. Siellä päin kuitenkin liikuskelee susia ja suhteellisen lähellä menee myös pori-helsinki tie. Välillä kävin kotona katsomassa, että olisko ilmaantunut itse sinne (tosin kotio oli viitisentoista kilsaa ja olis pitänyt mennä kylän läpi jne...), Pojun kohdalla kun kuitenkin  kaikki on mahdollista, kekseliäs kaveri kun on. En koirasta muuten huolissani ollu, tiedän että Poju pärjää varmasti ja löytää keinon päästä mamman tykö takas (se on siinä ihan uskomaton), jollei oo susi vieny tai jäänyt auton alle. No, vihdoin koiratarhalta soitettiin, että eräästä talosta oli soitettu, että heille on ilmaantut tällanen karvanaama ja antoi puhelinnumeron sinne, jotta voi kysellä osotetta. Käytiin sitten hakemassa koira kotiin, vaan eipä sillä sielläkään näyttäny olevan huolen häivää, kinkkua oli syönyt aikansa kuluksi. Maatalon isäntä vaan kerto, että oli kuunnellut, että mikä ihme raapii ulko-ovea. Oli mennyt avaamaan ja siellä oli ollut häntää heiluttamassa moinen karvaturri. Oli päätellyt, että koira on eksyksissä ja soittanut koiratarhalle. Kyseli  kovasti, että minkä rotuinen tällanen koira on, oli tykännyt koiran reippaasta olemuksesta (Pojulla kun ei oo koskaan huolen häivää, tapahtu mitä tahansa):) Kadoksissa Poju oli vähän yli 7 tuntia.